Edellisessä postauksessani kerroin työhuoneeni seinänmaalausurakasta. Nyt olen viimeistellyt huoneen pintaremontin tapetoimalla sinne vielä tehosteseinän. Tosin tehosteseinä ei tunnu sopivalta termiltä huoneeseen joka ei muiltakaan osin ole kovin neutraali. Blogitekstin loppuun olen koonnut listan välineistä joilla tapetointi sujuu mukavasti.
Minulla meni tapetin, niinkuin maalinkin, valinnassa aivan tolkuttoman pitkä aika. Hyviä vaihtoehtoja oli paljon ja pohdin pitkään miten äärimmäiseen väripommitukseen uskallan lähteä huoneessa joka on täynnä tavaraa ja menee helposti sotkuun lukuisien erilaisten käsityöprojektien vuoksi. Päätin kuitenkin lopulta olla uskollinen kaikkea kaikella -filosofialle ja valitsin todella värikkään ja näyttävän tapetin.
Valitsin tapetin vasta kun olin maalannut seinät, sillä maalin väri helpotti valintaa rajaamalla osan vaihtoehdoista pois. En siis suinkaan suunnittelut koko remonttia kerralla. Minun on kaikissa käsityöprojekteissani helpompi tehdä päätös seuraavasta työvaiheesta kun näen miltä edellinen näyttää. Usein myös muutan suunnitelmia lennosta ja vain harvoin noudatan mitään valmista ohjetta ainakaan alusta loppuun saakka. Kokeileminen, omien rajojen testaaminen ja uuden kehittely ovat käsityöharrastukseni ytimessä. Tässä maalaus- ja tapetointiprojektissa se aiheutti kyllä aika paljon stressiä ja sivupolkuja kun halusin lopputuloksen näyttävän virheettömältä, vaikka minulla ei ollut hajuakaan mitä olen tekemässä.
Tapetiksi valikoitui loputtomalta tuntuvien nettihakujen ja tapettikauppojen valikoimien penkomisen jälkeen Pip Studion Dutch Painters Rasberry. Tapettiliikkeistä saa kotiin näytepaloja sekä kotiin lainaksi tapettikirjoja jotta tapettia voi tarkastella siinä valaistuksessa ja ympäristössä mihin se on tulossa. Omaan makuuni tapettiliikkeiden valmis valikoima oli aivan liian hillitty ja väritön, mutta eräässä tapettikirjassa silmiini osui pienehkö valokuva todella näyttävästä Pip Studion tapetista ja päädyinkin etsimään netistä lisää kuvia siitä. Pip Studion valikoimaa olin tutkaillut jo aikaisemmin, sillä pidän lähes kaikista heidän kuoseistaan, mutta mitään juuri tähän huoneeseen sopivaa ei ollut löytynyt. Nyt silmiini osui sattumalta tämä Dutch Painters -kukkatapetti, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Tätä tapettia löytyi kahden suomalaisen tapettikaupan tilausvalikoimasta. En siis pystynyt etukäteen tarkistamaan miten se sopii smaragdinvihreän seinän kanssa, mutta otin riskin ja se kannatti. Omaan silmääni nämä värit korostavat toisiaan sopivalla tavalla ja huoneen tunnelmasta tuli ihanan pirteä. Minuun värit vaikuttavat voimakkaasti ja erityisesti kirkkaat ja iloiset värit nostavat mielialaani. Toisaalta viihdyn myös neutraaleissa ja rauhallisissa tiloissa, mutta on ihanaa kun kotona on myös yksi tällainen piristysruiske joka saa hyvälle mielelle heti kun astuu huoneeseen!
Tapetointi
En ole koskaan aikaisemmin tapetoinut seinää, mutta se olikin yllättävän helppoa. Nämä kyseiset tapetit olivat non woven -tapettia joka kiinnitetään seinään tapettiliimalla. Liima suditaan suoraan seinään, joten tapetin voi nostaa rullasta seinälle. Tapetti katkaistaan vasta kun se on suorassa ja kuviot on kohdistettu oikein. Tämä tapetti on myös erittäin paksua, joten sitä oli helppo liikutella seinällä, sillä se kesti melko ronskia käsittelyä.
Kuviotapetti leikataan ylä- ja alareunasta sen jälkeen kun kuviot on kohdistettu. Kuvioiden kohdistaminen on sisänsä helppoa, mutta tässä tapetissa minulla osui kohdistusmerkki sellaiseen kohtaan, että tapetin yläreunaan jäi aina yli metri ylimääräistä. Paksua ja sen vuoksi painavaa tapettia oli haastava kannatella samalla kun sitä liikutteli seinällä.
Tästä syystä myöskään tapetin leikkaaminen yläreunasta ei onnistunut ihan täydellisesti ja jouduin paikkailemaan leikkausrajaa jälkeenpäin. Tämä johtui varmasti pitkälti kokemattomuudestani tapetin käsittelyssä.
Kohdistusmerkki tässä tapetissa on kuitenkin armollisen pieni, joten pieni heitto tuskin osuisi silmään häiritsevästi.
Minulla ei käynyt ihan niin hyvä tuuri, että tapetti olisi riittänyt ehjinä vuotina koko seinälle. En halunnut katkaista kuviota vain toisesta reunasta, sillä näin iso kuvio olisi voinut näyttää häiritsevältä epäsymmetrisenä. Jätin seinän molempiin reunoihin saman verran tyhjää tilaa.
Tapetoimattomaksi jäi kuusi senttimetriä, joka näytti lopulta liian leveältä, joten leikkasin vuodan molemmin puolin kuuden sentin kaistaleet seinän reunoihin. Mielestäni tällä tavoin lopputuloksesta tuli paljon parempi kuin siten että olisin aloittanut tapetoinnin reunasta ja katkaissut kuvion keskeltä.
Tapetointi - mitä välineitä tarvitaan
Tapetointi, kuten kaikki remontointiprojektit, ovat mielestäni välineurheilua. Mitä paremmat välineet, sitä parempi lopputulos. Non woven -tapetin kanssa tarvitset näitä välineitä:
vatupassi, mittanauha ja lyijykynä, joiden avulla piirrät ensimmäisen tapettivuodan reunan ja saat tapetin asettumaan suoraan.
hiekkapaperia mahdollisten rosojen poistamiseen seinän pinnasta.
tapettiveitsi (todella terävä veitsi, jotta tapetti leikkautuu siististi).
tapettilasta jolla tasoitat tapetin seinällä ja poistat ilmakuplat.
non woven -tapetille tarkoitettua tappetiliimaa.
telan tai leveän pensselin liiman levitystä varten. Itse koin pensselin helpommaksi.
talouspaperia tai rätin, jolla poistat tapetin reunasta pursuavan liiman.
kostean rätin, jolla pyyhit mahdolliset tapetin pinnalle eksyvät liimatahrat.
suojapaperia tai sanomalehtiä jolla suojaat lattian mahdollisilta liimatahroilta.
kukkalaatikon tai pahvilaatikon josta nostat tapettivuodan seinälle. Näin tapetti ei tahriinnu lattialla eikä se osu liimaiseen seinään omia aikojaan. Itse käytin tapettien postittamisessa käytettyä pahvilaatikkoa, sillä se oli täydellisen kokoinen tapettirullalle.
lisäksi koin hyödylliseksi metallilastan, jonka reunaa pitkin liu'utin tapettiveistä saadakseni suoran leikkausjäljen tapetin ylä- ja alareunassa (tai siis yritin saada).
